Omituisen Julian elämä

Tuesday, October 10, 2006

Vihdoinkin


Netti toimii, kiitos Welho ja niiaus perään.

nettikatko

29.9.06Tänä aamuna seurailin ihmisiä.Miestä joka seisoo jokainen aamuna samalla bussipysäkillä kanssani, naista joka istuu aina samalla paikalla samaisella pysäkillä.He näkevät kun nousen bussiin, mies seuraa minua joka aamu, antaa minun mennä edellä kun itse menee kuitenkin aina samalle paikalle viimeiseen riviin, se on kuin sanaton sopimus, paikka on hänen.Mitähän mies tuumisi kun hän taas hyvien tapojensa orjana antaisi naisennousta ensin bussiin ja menisin hänen vakiopaikalleen.Ikkunan viereen,oikealle puolelle ajosuuntaan katsoessa.Joka ikinen aamu hän hymyilee minulle kun nousen pois omalla pysäkilläni ja hän jää vielä kyytiin.Olen jo monesti miettinyt minkälainen tuo vanha mies oikein on ?Millainen perhe häntä odottaa yövuorosta kotiin, minkälainen hänen elämänsä muuten on ja miksi hän seisoo samalla pysäkillä kanssani ?
Entäpä tuo nainen joka myös istuu samalla paikallaan jokaikinen aamu.Naisen ilmeestä näkee että häntä ärsyttää minun panikoiminen aamuisin, tuleekohan se bussi nyt varmasti samaan aikaan kun eilenkin ja hetkellisetmuistikatkokseni saavat minut unohtamaan joka aamu myös bussini numeron.Nainen vaan istuu, ei hymyile, ei edes katso minuun mutta tiedän että hänkatsoo aina perääni kun nousen tuttuun ja turvalliseen 451:n bussiinjoka tulee joka aamu turvallisesti pari minuuttia myöhässä.Minne tämä nainenmenee ? Miksi hän ei nouse samaan bussiin minun ja tuon vanhan miehenkanssa ?
Jokainen aamu minulla on myös sama ongelma, osaanko jäädä oikealla pysäkilläpois kyydistä.Olenko varmasti oikeassa bussissa.Kotiiniko olin menossa ?Joka kerta siinä ihmeellisesti onnistun, jään oikeassa kohdassa ja osaanmennä kotiin.Kotona minua odotetaan jokainen aamu samalla tavalla.Iloiset hännät heiluu ja pieniä urahduksia kuuluu tämän tästä.En millään jaksaisimennä enää takaisin kylmään kun juuri olen kodinlämpöön päässyt mutta siltijoku kumman voima aina vetää sinne, ehkä ne on nuo kaksi siellä hihnantoisessa päässä.
Itse olen myös hihnassa, en enää vietävänä mutta hihna ohjaa minua.En tiedä vedetäänkö sitä oikeaan vai väärään.Minne olemme menossa, tai mitään muutakaan.Tiedän että ei sovi kysellä, ei udella mitään ylimääräistä.Minä osaan seurata, niin kauan seuraan kun saan sitä itsellenijotain, kun se loppuu, rimpuilen itseni irti.En sentään ole johdatettavissaharhaan, en minnekkään missä minulle tehtäisiin pahaa.Kaikki on hyvin, kaikki on ok. Onko sittenkään ? Kukas sen osaisi sanoa ?
np.Poets of the fall - Lift(päivämäärät tulee kusemaan, koska tämän lisään vasta myöhemmin, modeemi, mikä se on ? )


1.10.2006
Viime yönä töissä, kamala kaaos sopimuksen vauhtimisen myötä.Istuin uudessa kohteessa, kamala paikka.Ja luonnollisesti olen vitun väsynyt kun aina töissä, vapaa onneksi huomenna ja ylihuomennajonka jälkeen seuraava vapaa on sitä seuraavalla viikolla, tosin silloin voi ottaa taas vapaatihan urakalla kun on tilipvä :) Järkkyä matkustaa viikonloppuisin julkisilla tuolta pois, paljonon vaihtoehtoja kun kaikki menee jonnekkin Vantaan suuntaan ja itse joutuu aina koukkaamaan keskustan kautta että pääsee kotiin, yli tunti menee aikaa, saati kun menee töihin, esim tänään joudun lähtemään 2 tuntia ennen töiden alkua jo bussille.Nice.o_O¨
Mä just vasta heräsin, vittu kello jo puoli kuus, kamala ukkonen päällä.Räiskii salamoita niin maanpaljon, näin untakin omasta mielestä missä satoi ja ukosti mut taisin sit olla jo hereillä.Kokoajan vaan olen pohtinut mitä teen noiden eläimien kanssa, käärme ei ole enää ongelma onneksi,'mä en edes tykkää kissoista, miksi mulla on sellainen ?Koirat varmasti nauttii myös kovasti kun joutuuvat olemaan 12 tuntia yksin kotona kun mami käytöissä.On se vaan niin pirun hankalaa luopua, varsinkin kun ajattelee mitä muut ajattelee eikänää itse sitä kokonaisuutta kunnolla, sitä miten nuo lapset kärsii siitä että ne joutuu olemaankokoajan yksin.Kun tulen töistä ja ennen sitä toki menemme ulos, mutta liian usein varsinkin aamuisin, vien vaan nuo puistoon ja istun itse siellä aivan koomassa kun ei jaksa edes yön jälkeenajatella kävelemistä.Vanhempihan on helppo, aamuisin katselee vaan sängystä tyylillä "ai sä tulitjo, eikai me vaan mennä ulos" kun nuorempi on taas tunkemassa jo ovesta ulos ennenkuin kissaa kerkee sanoa.Nuorempihan virtansa kanssa tästä kaikesta kärsii, ei jaksa treenata kun aina on töissä.Tuolle olisi kuitenkin varmaan helppoa löytää koti millä on sille aikaa ja innostusta näyttelyihinja harrastamiseen, nuori koira ja tavallaan jo valmis eikä mikään pikku pentu että kaikki on aloitettava alusta.Harmi sinänsä koska mukavaahan se itsekkin olisi ollu 8-16 töissä jatreenailla joka päivä jotain kivaa.Omapahan on valintani.Sitten myös tämä asunnon sijainti on alkanut hiertää, kaksi tuntia bussissa ei vaan jostain syystäinnosta yhtään.Hämeentien varrelle vois muuttaa, siitä olis kätevää mennä joka suuntaan, siellätosin eläinten kanssa eläminen oli aivan perseestä, tosin tuskin olisin ainut ja viimeinen jokasiellä asuu koirien kanssa, on vaan taas nähtävä hieman vaivaa että pääsee ruoholäntille mihin voilapset kusta.Ja luulisi sielläkin olevan joitain puiston puolikkaita. Pitääpäs ihan katsella kunhan saa taas netin paskan toimimaan.Eiköhän tää tästä taas jollainlailla ala onnistumaan.Joku kusee aina ja mulla ne tuntuu olevan ihmissuhteet joten nou hätä siis kämpän suunnalle jos vanhat merkit pitää paikkansa.

6.10.2006
Ompa mukavaa taas elää tietäen että lähiviikkoina ei voi tehdä mitään.Olen ollut selvästi liikaa töissä kun väsyttää kokoajan ja flunssakin on palannut, kurkkuun koskee ja pää on ihan jumissa.Olin suunnitellut maanantaina saavani netin takaisin mutta näillä näkymin ei tule onnistumaansekään.Äsken kun olin koirapuistossa näin varmaan parin sadan kurjen auran.Hiukan tuli tippa linssiin.Aina Joroisissa näki kaikkien lintujen muuttamisen ja varsinkin kurkien muuton, ne laskeutuivatsuurella porukalla Huutokoskelle ja siellä lepäilivät ennen matkan jatkumista.Aamun usvassa kun katsoo kurkien pellolla käyskentelyä tuntee elävänsä, ehdottomasti.Aloin tuossavaan ajattelemaan niitä aikoja kun asuin siellä.Oli rauhallista ja tuli oltua metsissä joka päivä.Nykyisin metsän asiaa hoitaa nuo viisi mäntyä omassa pihassa.En taida kuulua kaupunkiin, tai sydän kyllä ainakin on niin maalla kuin vaan voi olla.Jos joku tarjoaisi töitä sieltä niin uskoisinmuuttavani takaisin.Olihan maallakin omat huonot puolensa, mutta pinnallisia syitä nuo kaikki.Itse ainakin ja eläimenikin voitiin paljon paremmin maalla, oli tilaa hengittää ja oma tila ympärillä.Nyt olen alkanut elämään tässä samassa stressissä missä kaikki Helsinkiläiset menee.Ajattelu maailmaettä metroon on kerettävä vaikka kaatuisi liukuportaissa on tarttunut minuun,meneehän niitä metrojakuitenkin vain kahden minuutin välein melkeimpä.Ennen ei ollut edes ajatustakaan että olisi jollainlailla hankalaa odottaa bussia tulevaksi sateessa sen tunnin.Samalla pystyi puhumaan ihmistenkanssa jotka odottivat sitä samaa linjuria saapuvaksi.Meneppä täällä puhumaan pysäkillä jollekkin,a) olet huumeidenkäyttäjä b)haluat jotain c) olet hullu tms ovat ajatukset ihmisten päässä, nopakko myöntää että itselleni tulee aivan samanlainen olo jos joku minua puhuttelee täällä.Olenyhä useammin alkanut miettimään mitä olisi jos muuttaisikin takaisin maalle, olisinko onnellisempivai kuvittelenko sillä vaan jättäväni huolet taakseni täältä ? Vai mitä ajattelen asiasta ja miksikuvittelen tulevani erinlaiseksi muuttamalla takaisin sinne, koska onhan täällä kaikki mitä ihminentarvitsee, mutta sitä juuri oikeastaan mietinkin että tarvitseeko ihminen juuri sen kaiken ja ei ¨koskaan voi tyytyä vain pelkkään olelliseen, aina pitää olla jotain extraa ja hienoa.Ihmisenmieli on kyllä pirun kummallinen asia, teit tai mietit niin tai näin, aina menee vituiksi.

Tuesday, September 26, 2006

Tällainen pieni tyttöhelposti häviää.
Jos tuuli tarttuu hiuksiin,voi kauas lennähtää.

Pidä musta kii,älä päästä koskaan.
Tällainen pieni tyttöhelposti unohtuu.

Kun ei sanottua saakaan"Älä mee."ovi sulkeutuu.

Vihdoin suhun törmäsin.

Mä löysin sut, mä löysin sut.Kauan sua odotin.
Sä löysit mut, sä löysit mut.Olet totta vihdoinkin.

Nyt kun olet siinä,jääthän vielä vähän.

Nelli - pidä musta kii
elokuvasta: tyttö sinä olet tähti

Monday, September 25, 2006

Paha olo

Nyt tiedän mitä on rakastua hulluna. Miltä se tuntuu.
En ollut ilmeisesti koskaan kokenut sitä tai sitten se tuntuu vaan joka kerta erinlaiselle.
Toisaalta kyllähän pahaaoloakin on monenlaista että tunteiden eritasot ovat ilmiselvästi normaali asia.Koskaan en ole tuntenut näin pahaa tunnetta kuin nyt, henkisesti siis. Kaikki vanhat asiat alkaa syksyn tullen tulla mieleen.Kaikki kaivaa päätänsä esiin samaan aikaan ja en haluaisi masentua taas. Pitäisi alkaa maalaamaan tunteet esiin kuten entisaikaan jos saisi sillä purettua tän kaiken.

Tänään ihastelin kuumailmapalloa mikä lensi aivan ikkunani ohi.Se purjehti vaan jotenkin niin arvokkaan näköisenä ohi että tuijotin sitä varmaan puoli tuntia ihan haltioissani. Ja ilta aurinko ei varmaan sitä fiilistä hirveesti voinut parantaa.Otin parvekkeelta pari valokuvaakin mutta harmikseni en tajunnut silloin ottaa kun se pallo ohi meni.Hyvä minä.

Tänään on ollut huono päivä kaikin tavoin, enempää en jaksa edes kirjoittaa mutta huono on ollut sen voin sanoa, varmasti tähän mennessä vuoden huonoin päivä, tosin laivareissun jälkeinen päivä veti kyllä melkein samalle rimalle..mut tämä menee ohi siitäkin.

Masentaa, ahdistaa, pelottaa ja vituttaa.

Sunday, September 24, 2006

..

Tänään luin erästä keskustelupalstaa missä puhuttiin siitä miksi pitää kirkkohäät jos ei usko Jumalaan.Rupesin itsekkin ajattelemaan omaa suhtautumista asiaan, jokainen (ainakin melkein) nainen unelmoi niistä häistä jo ihan pienenä tyttönä, miten kaikki on niin vitun täydellistä ja viimeisen päälle laitettua, hyvin suunniteltu melkein valmis.Tuskin kukaan ei uskovainen ihminen edes miettii asiaa siltä kannalta miltä se tuntuu uskovaisista että heidän kirkossaan vietetään häitä jossa tuleva aviopari on vaan hakemassa siunauksen suvulta ja siitä syystä että itse siitä haaveillut sen enempää ideologiaa ajattelematta.
Kyllä minäkin sitten joskus jos naimisiin erehdyn menemään, haluan kirkkohäät, en tosin sen takia että suku niin olettaa mutta en myöskään sen ns oikein asian takia eli Jumalan siunauksen.
Sotii varmaan paljonkin ajatuksia vastaan mutta omat hääni olen vaan sunnitellut niin, en sillä että olettaisin kirkon olevan automaattisesti ohjelmatoimisto mikä järjestää unelmahäät ja itse vaan saavun paikalle, en missään nimessä mutta silti sama tunne on ollut lapsesta asti, jos menen naimisiin niin menen kirkossa.Kunnioitan toki kirkon sanomaa,jokaisella olkoon oikeus uskoa siihen mihin haluaa ja uskoo ennen kaikkea.Minulle tarkoitusperät vaan on toiset.Mitä enemmän olen asiaa tänään pohtinut en enää olekkaan niin varma tuosta lauseesta että pakko saada kirkkohäät.Tosin olenhan minä veronmaksajana kirkolle, joten ehkä kirkko sitten siitä syystäkin saa toimia ohjelmanjärjestäjänä, tosin mahdollisimman vähäisellä Jumala-linjalla.
Häät tosin ovat erittäin kaukainen ajatus nykyisessä elämässäni joten ehkä minulla on vielä aikaa hurahtaa uskoon ja saada ne aidot ja oikea asenteelliset häät.Hienoa.

Kirkosta siirrytäänkin mukavalla aasinsillalla viinanjuomiseen, tosin se silta jäi puuttumaan mutta en anna sen häiritä.Tänään taas pitäisi päästä liikenteeseen, en oikeastaan enää tiedä miksi, viinan takia, miehen takia, kavereiden takia.. vai ehkä vaan siksi että haluaa pois täältä asunnosta joka ei tunnu jostain syystä kodille, ei ole koskaan tuntunut ja en usko että koskaan sitä tulee tekemään.Asiaa ei tosin yhtään hidasta se että baarissa olisi tänään ilmaista viinaa ja 50centin promobileet, tästäkin asiasta olen jo tänään keskustellut että minkälaisia ihmisiä sinne tulee, wannabe ghettosuperstareja.. no minuahan se ei luonnollisesti haittaa, kuten sanottua jokainen tekee tavallaan, asian naurettavuus ei tosin siitä miksikään muutu. Ehkä olen vaan sitten illan asenteella JOU, että sulaudun kaiken teiniangstisuuteni kanssa joukkoon.

Mistähän tuo teiniangstikin putkahti mieleeni.. luulin jo tosin kerran päässeeni siitä yli mutta kummasti se vaan nostaa taas päätänsä,liekkö on pysyvää tai luonteenpiirteissä.Tähän varmaan voisi selvittää mitä tuolla angstisuudella tarkoitan omalla kohdallani : se on tää vitun asenne nytkaikkihetimullenytnytnyt. Rasittavaa kerrassaan, niin itselle kuin varmaan muillekkin, ehkä jopa muille enemmän koska itsehän saan asiaan aina tyydytyksen kun joku antaa jotain nyt kaikki ja heti -asenteella tänne päin. Harmittaa myös että kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia kanssani koska se vaikeuttaa toki vaan omaa elämääni mikä ei taas ollenkaan käy päinsä.Tämäkin on sitä angstia.MINÄ MINÄ MINÄ! eikä kukaan vitun muu.
Teiniä niin teiniä, ikuinen pentu joku saattaisi sanoa, ehkä tästä joskus pääsee eroon ja hei, ainahan kaikki voi valita seuransa.Tuo edellinen sit vissiin kumosikin sen asiasta eroonpääsemisen aika hienosti :) hyvä minä.

Pitäisi varmaan pikku hiljaa alkaa löytämään mielenrauha kaikkien asioiden suhteen.Jotkut ihmiset ei tosin vaan helpoita ainakaan tätä pään sisällä pyörivää myrskyä, aina kun tuuli tyyntyy tulee joku joka puhaltaa sinne pienen aallokon josta viikkojen myötä kasvaa uusi myrsky, et riittäisi jo tää keikutus kiitos vaan.

Olenkohan mä tästä viikosta oppinut mitään ? - On musta vahvempi henkisesti tullut, olen varma siitä, olo on kuin armeijan käyneellä kun voi vaan kulkea rintarottingilla, ja toki lisätään mukaan vielä maalaistalonisäntä efekti henkseleiden kanssa.

Pitäisi laihduttaakkin, painoa vaan tulee tulee .. kelkka vois mennä suuntaan laskee,laskee, laskee ja laskee.Mut haha, huomennahan on maanantai ja voi taas aloittaa uuden elämän.

Saturday, September 23, 2006

perjantai


Perjantai..toivoa täynnä..vai oliko se torstai sittenkin ?
No mutta nyt se oli se entinen ryyppypäivä joka oli toivoa täynnä..taas sitä vaan antoi kaikkensa itsestään, sen pienenkin palan mitä vaan voi antaa.
Morkkishan siitä sitten tuli tänään mutta no ei maailma ole kaatunut, itseasiassa se ponnistaa kovasti jaloilleen kuin varsa syntyessään..vauhti on kova mutta tasapaino horjuu, joskus myös tullaan maahan korkealta ja kovaa.Sitä ei nyt toivoisi, en kestäisi ja en halua edes ajatella asiaa siltä kannalta että niin kävisi.Elämä on aika <3 vaihteeksi.

Huomasin tänään ulkona että syksy on oikeasti ihan ovella, aurinko tosin paistoi ja oli lämmintä mutta kaikki lehdet alkaa olla keltaisia ja niitä lentelee tuulenpuuskissa pitkin Helsingin katuja.
Istuin merenrannalla, siellä tuuli laittoi tukan sekaisin ja oli kylmäkin mutta minä vaan hymyilin, minulla oli seuraa jolle hymyillä.Koko maailma hymyili minulle.Hankalaa kuin se onkin.

Minua väsyttää.. olen riutunut ja rytenyt reissuillani joten uni painaa silmää.Kurkkuun koskee, se ilmoittaa olevansa olemassa.Omituinen kurkku.Ehkä menen nukkumaan ennenkuin aurinko nousee, tosin kahdeksannen kerroksen parvekkeelle se nousee kovin aikaisin ja minä haluan olla ensimmäinen auringon kanssa hymyilevä.

Tuesday, September 19, 2006

kävely

Eilen se käveli kanssani, minulle on tulossa pakkomielle siitä. Se saa minut aivan sekaisin.
Kalvikin lintupellot olivat mielettömän kauniit yöllä, pelkästään sumu ympäröi meitä satunnaisten lintujen huudellessa. Se antoi takkinsa ja suuteli otsaan. Muistan taas jokaisen kosketuksen ja tuoksun..olin humalassa, minua hieman hävetti kaikki.
Menimme yhdessä Baker`siin, valomerkki tuli aivan liian aikaisin, olisin voinut kuunnella sitä musiikkia ja puhetta vaikka aamuun asti, parkkipaikkakin tuntui ihanalle, ei olisi uskonut että itä-helsingissä oleva parkkipaikka antaa ihmiselle niin paljon.

Se pelkää minua, en tiedä miksi, haluan selvittää kaiken mikä siihen liittyy, mitä se tuntee, mitä haluaa.Kun kosketus peittää todelliset ajatukset, sydän irtoaa rinnasta, satuttaa puukottamalla selkään.Se ei osaa tuntea, ehkä se ei edes halua. olen rikki.. jo nyt.

Sunday, September 17, 2006

Valmistettu tuotettavaksi


oma blogi hienoa, neitsyys menee tässä.
ehkä kirjoitan, ehkä en.. kuten myös joskus otin, toisinaan en.
luotu silti on, katsotaan minne elämä kuljettaa,miten kaikki etenee.


tuosta saastaisesta käytävästä alkoi näkyä valoa, sieltä paistaa se edelleen, tosin aika heikosti mutta sen voi sanoa olevan näkyvissä.

minä olen ihastuksissani.olen sekaisin, tulossa ehkä hulluksikin. tämä on samalla oksettavaa, ihanaa, sekaista, piinaavaa, rakkauden tunnetta,mutta mihin.. illuusioon päässäni vai todellisuuteen, ensimmäinen tuntuu paremmalle, se on totta.

hassu maailma.